Foolihappoa.
Tuntuu, ettei mulla ole enaa mitaan itsekuria ruuan suhteen - tai sitten aivot vain tilttaa saannollisin ajoin jatkuvasta "ei saa syoda maitoa/gluteenia/viljaa/kananmunaa/maissia/perunaa". Oon ihan finito.
Pidin pienen vaittelytuokion paassani ja havisin itselleni. Meno on siella valilla kuin Ranskan politiikassa konsanaan - sita toisten paalle raakymista ei jaksa kukaan kuunnella.
.jpg)
Onnellisten lasten tikkarit ei tee onnellisia aikuisia. Kamala morkkis - hyi.
Musta piste oikealla on meidan kanin papana. Se aina hengailee tuolla tyhjassa hyllyosiossa ja nyt ensimmaista kertaa tasta kuvasta naen jattaneen jotain jalkeensa. Thanks buddy.
Paivittainen sokeripiikki on siis kaytetty ja nyt on laskun paikka. Yritan keksia stragediaa miten paasen pois tasta turmiollisesta kierteesta ... Ehka myohemmin se shining bright idea osuu kohdalla, toivottavasti, koska mulla ei ole enaa assia takataskussa.
Haluaisin vain syoda, yksinkertaisesti, mita haluan. Nama terveyden takia ruokavalion rajoittamiset voi menna ihan uskomattomiin mittasuihteisiin. Jos olisi niin sanotusti vain taivas rajana muuten, ja se olisi vain itsestani kiinni - olisi elama taas niin paljon nautinnollisempaa.
**
Valissa pidin tauon vaahtoamisesta ja yritin tehda Miehelle banaanilettuja. Siis todella yritin - jo toisen kerran.
Ei se kontrastin saatokaan olisi tata enaa pelastanut.
No - sanotaanko nain, ettei ihan onnistunut.
Ehka kolmannella kerralla sitten.
Ps. Menkat eivat lopu.
Translation for my darling:
I really TRIED.
No comments:
Post a Comment