Avausnumero

Minulla on kamala ahdistus. Kamala. Aloitin taman blogin siina toivossa, etta saisin sita vahan hellitettya ja avattua sielunmaisemaani. Myos siina toivossa, etten kaataisi tata kaikkea paskaa mieheni niskaan, silla han on minun sankarini, tukipilarini - ilman hanta olen lyijya. Rakkautemme on suurta.

Pitaa vain yrittaa ymmartaa itseaan ja olla karsivallinen.

Minulla on kamala vauvakuume - ihmisena, joka joskus sanoi ettei koskaan halua lapsia. Siitas sait sina kyyninen ihmispolo. Nain ne asiat muuttuvat kun elamaan astuu oikea ihminen.

Minulla on myos masennus, johon minulla on laakitys. Tassa nain vahan yli kuukauden jalkeen on tuntunut vahan paremmalta. Jaksan siivota enemman - mika on plussaa. Myos tehda ruokaa taas vahan enemman -ehdottomasti plussaa. Nama asiat tulevat luonnollisesti lisaantymaan kun talossa on vauva. Sitten on tehtava, vaikka mika olisi.

Mutta millaan ei jaksaisi odottaa, etta laakitys alkaisi potkimaan persuksille ja tuomaan enemman energiaa ja aihetta hymyyn. Ei yksinkertaisesti jaksaisi odottaa enaa elaman alkamista.

Raskaana haluaisin olla nyt, en vain odottaa oikeaa ajankohtaa, vaikkei se odotus toisaalta pitka olekaan - ainakin sen verran, etta odotamme mita gynekologi tuumaa laakityksista ynna muista, kun loydettiin viimeksi ultrassa monirakkulaiset munasarjat ja muutkin oireet tasmaa pcos:iin. Paitsi paino, se on normaali - ainakin viela. Ei kauaa jos jatkan tata kiellettyjen ruokien nauttimista ahdistukseen. Varsinaista.

Se vain pelottaa, etta kuinka kauan siina sitten voi menna ennen kuin tarppaa? Sita mina tassa jo etukateen murehdin, kuten tapaan kuuluu. Jotenkin tuntuu ettei tule olemaan ihan helppo keissi kun kierto on mita sattuu. Mutta sekin auttaisi jos vain saataisiin kuulla, etta se on mahdollista ja etta ovulaatio loytyisi, kierrosta huolimatta. Saisi heittaa - ei hanskat - vaan jotain muuta nurkkaan.

Olen 22-vuotias ja kirjoitan patongin ja juuston maasta. Taalla on ihan jees joskus.
Toivon mukaan saan myohemmin kirjoittaa siita, mita se odottaminen taalla Ranskassa onkaan. Sita ennen kuitenkin jannitetaan saanko masennus moron selatettya ja mahdollisuuden onnelliseen elamaan.

Translation for my darling:

Lock up the fridge. NOW.