Eläinten oikeudet vastaan ihmisten oikeudet

En tieda miksi edes vahingossa vilkaisen muotiblogeja, koska niiden kirjoittavat ovat lahes poikkeuksetta itsekkaita omaan napaan tuijottelijoita, joita komppaa lauma samanlaisia. Olisi puistattavaa jos kaikki ihmiset olisivat yhta valinpitamatonta kuluttuja-sukupolvea.

Ei heita kiinnosta mista ne angoraneuleet, ugg-saappaat, turkikset ja "poninnahka" laukut ovat tuotettu. Vasta-argumenttina toimii yleensa, etta: "Valitan enemman ihmisten oikeuksista". Onko se sitten ihmisten oikeuksista pois, jos valittaa myos elainten oikeuksista? Vaittavatko nama ihmiset valittavansa ihmisten oikeuksista viela silloinkin, kun niita kiinassa tehtyja lumppuja kannetaan kotiin?

Niin, itsekin syyllistyn tahan - ostan halvalla tuotettuja vaatteita. Tunnen siita huonoa omatuntoa. Syon myos lihaa, mutta huomattavasti vahemman kuin ennen - siita tunnen viela huonompaa omatuntoa. Tieto lisaa tuskaa, mutta asioista on tiedettava, jotta niihin pystyy vaikuttamaan. Ei voi vain sulkea silmiaan, etta kun siellakin plaaplaa asiat on viela huonommin. Ei se ole mikaan kilpailu maapallon hyvaksi, etta kuinka missakin on paljon huonommat oltavat. Jostain se on aloitettava.

Aika monesti ihmiset myos vetoavat siihen, etta elainten oikeuksista kiinnostuneiden tulisi enemman olla kiinnostunut oman maan ihmisten oikeuksista. Haluaisin tietaa, kuinkakohan paljon he pistavat tikkua ristiin asian suhteen? Suomalaisilla on onni asua niin hyvassa maassa, etta on aikaa myos miettia muita maita ja auttaa elaimia. Mina ainakin yritan tehda niin paljon kuin mahdollista. Olikin se sitten vain valitsemalla luomutilalla tuotettua lihaa - jos en kokonaan lihansyontia pysty lopettamaan, valita materiaaleja joiden takia ei ole vuodatettu verta, kirjoittamalla adresseja epaoikeudenmukaisuutta vastaan, saastamalla luontoa ja niin edespain.

Ihmiset ovat yleensa ensisijaisesti vastuussa itsestaan, mutta ihmisilla on myos ensisijaisesti vastuu elaimista. Ihminen kun on ylimmassa asemassa taman maailman elaimista. Harmi vain, etta useat ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja mielummin tuhoavat sen mika tuhottavissa on. Ilman elaimia ihmiset kuolisivat pois, mutta ilman ihmisia - elaimet vain jatkaisivat elamaansa vapaana. Maapallo ei kaatuisi siihen.

Ihminen on tehnyt itsestaan liian uniikin, korvaamattoman. Todellisuudessa, ihminen on taysin riippuvainen taman maan elaimista ja kasveista. Milloinkohan koittaa aika, kun kaikki sen ymmartavat - ehka silloin kun on liian myohaista.

Kiitollinen

Eilisen kiitospaivan kunniaksi tuli mietittya asioita, joista olen kiitollinen. Ei olisi pahitteeksi tehda useamminkin, koska itse olen usein vahan liiankin negis.

Olen kiitollinen siita, etta....

Olen syntynyt sivistyneeseen kulttuuriin ja maahan, jossa naisilla on tasa-arvo.

Minulla oli rohkeutta muuttaa kahteen maahan joista ensimmaisessa, Englannissa, tapasin mieheni ja toiseen muutin hanen vuoksensa.

Olen tavannut ihmisen, joka on tarkoitettu juuri minulle. Jota ilman elamaa ei voisi kuvitellakaan.

Olen oppinut englannin kielta ja vahan jo ranskaakin, vaikka valilla toivottamalta tuntuukin.

Elin villit vuoteni aikaisin (vanhemmat ei silloin tykannyt) ja seuraava kriisi on toivottavasti sen jalkeen kun lapset muuttavat pesasta (ainahan saa unelmoida).

Olen ollut joskus tarpeeksi dingdong ja epatasapainossa ymmartaakseni virheistani ja oppiakseni itsestani enemman.

Olen ollut tarpeeksi vahva.

Minulla on nelja raajaa ja voin liikkua vapaasti.

Meilla on kiva koti ja hienoja tavaroita.

Allergo-kakut on keksitty.

Saan hengittaa puhdasta ilmaa.

Elan.

Olen kiitollinen...

Miehestani ja hanen rakkaudestaan.
Hyvista ystavista, joita minulla on.
Meidan koirista ja kanista, joita rakastan mielettomasti.
Vanhempieni tuesta.
Kaikista elaimista maapallolla.
Kaikista hyvista ihmisista maapallolla.
Hyvista ihmisista, joita olen saanut elamani aikana tavata.
Luovuuden taidosta.
Empaattisuudesta.

Haastan kaikki teidat tekemaan saman. :)

Rikastuvaa kulttuuria

Kauniin kaytoksen esimerkki: "Lahtekaa suomalaiset vittuun Suomesta!".  Nainkohan pain.

Kuva: Anu Palosaari

"France for french people", sanoi poliitikko Marine Le Pen. Jo on aikakin.

Vastalauseeksi talle media, joka aatetta vastustaa, nayttaa televisiossa ihmisia eri kulttuureista - hyvia juttuja tietenkin. Siihen peraan tulee uutiset, joissa naytetaan siivilisotaa Marseillessa ja Pariisissa, joissa poliisi on suoraan sanottuna kusessa. Ranska haluaa nayttaa olevansa suvaitseva maa, tajuamatta ollenkaan, etta nyt kannattaisi olla vahan vahemman suvaitsempi - ennen kuin koko alkuperaista Ranskaa ei ole enaa olemassakaan.

Vihaan sanaa "rikastuttaa kulttuuria", jota poliitikot viljelevat. Koska heidan ei oikeasti tarvitse nahda mita siita seuraa.

Mita se rikastunut kulttuuri sitten kaytannossa tarkoittaa. Isoissa kaupungeissa, Pariisi, Marseille, Brysseli, Belgiassa - naissa on eniten maahanmuuttajia. Naissa kaikissa on ongelmia maahanmuuttajien takia. Marseillesissa on suurimmat tappotilastot koko Ranskassa ja melkein joka viikko uutisoidaan jonkun kuolleen. (Mies haluaa aina katsoa uutisia, mina en.)

Marseillesissa kaydaan jengisotia. Siella on mafiaa, huumekauppaa, ihmiskauppaa, siivilisotaa.. Hetki sitten ammuttiin jollain isolla aseella keskustassa - keskella kirkasta paivaa. Sen jalkeen joku nainen yritti ostaa romanialaisilta vauvan. Jai kiinni. Jatkuvasti loytyy ruumiita. Pariisissa tilanne ei ole kauheasti sen parempi.

Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa (mikseipa muuallakin, mutta naissa varsinkin) viela bonuksena pedofiilit. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, etta taalla eivat lapset kulje yksin kouluun. Tai minnekaan.

Kaikki rikokset eivat tietenkaan ole maahanmuuttajien tekemia - mutta se kertoo jo jotain, etta suurinosa ihmisista Ranskan vankiloissa ovat lahtoisin muista kulttuureista.

Naisen paikka

Ranska on maskuulininen maa. Ranskan tv on seksistinen. Ei ole ollenkaan kummallista nahda kondomi-mainosta, jossa Pisan tornia verrataan kullan penikseen. Tai ruokamainosta, jossa nainen voihkii ja sanoo sitten jotain seksiin viittavaa (ranskankielessa on hyvin kattava sanasto rakkaudelle ja seksille).

Ranskassa kannattaa olla varovainen siita, katsooko tuntemattomia miehia silmiin, tai varsinkaan hymyilee. Koska voit olla varma siita, etta ranskalaiset miehet kylla katsovat sinua. Miehet tekevat ainoastaan aloitteen - nainen ei koskaan tee aloitetta. Ranskalaisia naisiahan sanotaan maailmalla tympeaksi - se johtuu siita, etta siihen on totuttu, koska sellainen pitaa olla ettei saa ketaan peraansa - karjistetysti.

Oletteko ikina kayneet Pariisin metrossa? Jos ette, niin annan ohjeen: katso lattiaan, ala katso ketaan silmiin. Jos joku tulee juttelemaan, ole tyly. Entas Pariisin lahiot? Naisten paikkoja ne eivat ole iltasella, jos paivallakaan.

Tasta videosta voi katsoa mika meininki on parhaimmillaan Pariisissa ja Brysselissa maahanmuuttaja alueilla
One sexual harassment please, non?

On se nyt jos ei saa edes rauhassa kavella. Mutta ihan totta - taallakin minua seuraa valilla ihan sama tunnelma. Ihmiset tuntuvat jotenkin uhkaavilta kun tuijottavat. Olenkin joutunut muokkaamaan ulospainsuuntautuvaista sosiaalista-persoonaani toiseen suuntaan. Aina ei kannata olla mukava.

Suomi perassa

Minua ihan oikeasti risoo lukea koko ajan enemman Suomen paastakin raiskaisuutisia. Suomi on kohta yhta huonossa jamassa kuin tama "pays de l'amour" - tai enemman "country of sex".

Rajansa kaikella hyysaamisellakin! Se on niin, etta maahan muuttavan pitaa hyvaksya maan kulttuuri, eika toisinpain. Loputtomiin ei voi vain yrittaa ymmartaa kun oman maan ja ihmisten turvallisuus karsii. Maailma tulee aina olemaan pahempi paikka naisille. Suomi on kuulu tasavertaisuudestaan, mutta kun otetaan ihmisia taysin erilaisista oloista ja lyodaan samalle alueelle, jatkamaan sita mihin ovat oppineet - niin mita luulette etta tapahtuu? Pitaisiko vain yrittaa ymmartaa sittenkin kun omia lapsia ahdistellaan aikuisten miesten toimesta.

Suomi on vapaa maa - myos naisille. Suomessa on myos laki, joita kaikkien kuuluu noudattaa jos siella aikoo asua. Mielestani kaikki kulttuuriin sopeutumattomat saisi lahettaa juuri sinne mista ovat tulleetkin.

Itsekin olen taalla maahanmuuttaja, en koe kuitenkaan aiheuttavani hairiota, vaan olen sitoutunut maan saantoihin. Jos tulisinkin vain tanne ja tekisin sellaista, mika on vahintaan kyseenalaista. Ihmisilla olisi oikeus sanoa, etta tuokin suomalainen voisi painua sinne minne aurinko ei paista. Mika oikeus minulla olisi tanne tulla ja rikkoa, saati sitten satuttaa ja havaista. Kysyn vain.

Maan oikeudet kuuluvat ihmiselle niin kauan kuin noudattaa maan saantoja.

Perheelle kertominen tulevaisuudessa

Kuva: Weheartit.com

Olen miettinyt minkalaiset reaktiot molempien vanhemmilta mahdollisesti tulee sitten kun vauvauutisen kertomisen aika on. Rehellisesti sanottuna - en osaa yhtaan sanoa.
Voi olla, etta he miettivat sen tapahtuvan liian pian - olemme olleet yhdessa vuoden ja pari kuukautta paalle -vauvauutisen kertoessa veikkaan, etta reilusti enemman. Sitakaan kun ei koskaan tieda varmaksi, kuinka kauan siihen voi menna.

Viela aikuisenakin sita kaipaa joissain asioissa vanhempien hyvaksyntaa - sita toivoo, etta he kunnioittavat valintoja jotka teet. Se on kuitenkin lopulta vain sivuroolissa, silla tama on meidan elamamme ja toimimme sen mukaan, kuin meista hyvalta tuntuu. Tiedamme mita haluamme, toisemme ja rakentaa elamamme yhdessa.

Kukaan kun ei voi sanoa toisen puolesta, mika olisi oikea tapa tehda asiat, silla vain suhteessa olevat voivat sen tietaa. Niin yksinkertaista se on. Ei se elama lapsen saantiin lopu, eika siihen siten tulisi suhtautua - vaan siita se elama tavallaan alkaa, uusi elama ainakin - ja uudenlainen tarkoitus elamalle.

Joskus se on vain niin, etta vanhempiesi lapsena, aivan sama minka ikainen olet ja missa elamantilanteessa - on se aina yhta uskomaton asia heille, etta heidan lapsestaan on tulossa Äiti tai Isä.

Mieti ennen kuin ostat angoraa

Luin asken taas kerran jotain kamalaa, koska minulla tulee Petan paivitykset Facebookiin.

Kiinassa, vaatteisiin kaytettava angorakarva revitaan angorakanin nahasta ja tama aarimmaisen kivulias toimenpide toistetaan joka kolmas kuukausi. Joiltakin kaneilta karva leikataan - tamankin operaation aikana ne menevat paniikkiin ja yrittavat potkia karkuun joten sakset uppoavat ihoon, viiltaen sen rikki.

Kanit, jotka selviavat tasta kidutuksesta tapetaan lopulta 2-5 vuotiaana.

Mieti tata ennen kuin ostat vaatteita, joihin on kaytetty angoraa.

Olen taas kerran sanaton ihmisen julmuudesta. Tallaisia asioita lukiessa ja nahdessa, tulee mieleen, etta minka ihmeen takia tahan maailmaan kannattaisi enaa lapsia tehdakkaan.

Petan sivuilta voit lukea lisaa ja mielellaan allekirjoittaa vetoomuksen. Varoitan, etta sivustolla on kuvamateriaalia, joka saattaa jarkyttaa. Minua ainakin tama kuva seuraa jalleen pitkan aikaa. Itkettaa.

Peanut - oikeaan paikkaan syntynyt.

Perheen merkitys

En ole kauhean perhekeskeinen ihminen, eika perheeni ole yhta laiheinen kun Miehella. He soittelevat usein keskenaan ja tykkaavat aterioida yhdessa - paikoin myos pitkan kaavan mukaan menevia paivallisia, joista en pida ollenkaan. 

Joulu on myos sellainen juhla, josta en useimpina viime vuosina ole nauttinut ollenkaan. Viime joulun vietin yksin, se oli yksi elamani surullisimmista, koska Mies oli juuri edellisena paivana lentanyt takaisin Ranskaan.

Uskon, etta alan taas nauttimaan joulusta ja muista tapahtumista kun meilla on omat lapset. Kun saa jarjestaa joulua omalle perheelle. Koristella kauniisti ja suunnitella ruokia. Tykkaan ostaa lahjoja toisille ja voin jo hyvin kuvitella sen ilon, minka lapsi kokee avatessaan paketin. Voi, kunpa tama aika koittaisi pian. 

Haluan, etta olemme perheena tiivis - niin kuin nyt olemme parina. Etta lapset kokevat paljon rakkautta ja sen, etta voivat aina turvautua meihin vanhempiinsa. En halua heilla koskaan olevan turvaton olo kotonaan, mita itse olen saanut kokea. 

Tulen varmaankin olemaan kotona pitkaan lasten kanssa, silla tarkoitus olisi myos tyoskennella taalta kasin. Miehellakin toivottavasti tyot siirtyvat kokonaan kotona tehtavaksi. Nama ovat vain alustavia suunnitelmia ja asiathan voivat aina muuttua, mutta jos nain on, lapsilla tulee olemaan molemmat vanhemmat paljon lasna. 

Toivoisin myos lapsillemme laheista suhdetta isovanhempiinsa. Omien vanhempieni kohdalla ongelmia teettaa se, etta Suomeen ei kovin usein voi lennella. Miehen vanhempien uskon taas haluavan olla paljon lasna - ovathan he sita jo omien lastensa elamassa.

Kuvat: Weheartit.com

Nyt kun katson naita kuvia, haluaisin muuttaa ainakin joulun ajaksi sellaiseen taloon kuin The Holiday-elokuvassa Kate Winsletilla oli Surreyssa, Englannissa. 

Ihana elokuva. Viime vuonna katsottiin se juuri joulukuussa - olen nahnyt sen vaikka kuinka monta kertaa, eika loppua nay. 

Ymmarsin muuten juuri, etta tama tulee olemaan ensimmainen jouluni, jolloin maassa ei ole lunta. 

En olisi ikina ajatellut, etta voisin kaivata sita - tai etta se tuntuisi jopa haikealta...

The Dog Walk - kodittomien koirien puolesta

Ralph Lauren kampanjoi hyvan asian puolesta.

Syksyn 2013 mallistossa mallin paikan ottavat tarhalta adoptoidut koirat. Kampanjan on tarkoitus edistaa kodittomien koirien asiaa. Ranskassa ostettujen tuotteiden hinnasta 10% lahjoitetaan Ranskan Société Protectrice des Animaux, SPA:lle.

Tasta mallistosta minakin voisin tuotteen ostaa, koska asia on itselleni tarkea. Toinen koiristamme on adoptoitu SPA:lta. Asiasta aion kirjoittaa oman postauksensa.

Choupie, 3 kk. Adoptoitu Hermeray, Pariisi

Ranskassa hylattyja, kodittomia koiria, kissoja ja myos muita elaimia on paljon. Tarhoilta loytyy koiria niin sekarotuisia, etta rotukoiria. Ilman papereita tai niiden kanssa.
Rodusta ja papereista viis - jokaisella tulisi olla mahdollisuus uuteen elamaan. 
Ikava kylla jotkut koirat joutuvat odottamaan tarhalla omaa ihmistaan jopa 8-vuotta, eika sita koskaan valttamatta loydy. 

Ulane, 10 vuotta, 7 vuotta tarhalla.Odottaa vielakin omaa ihmistaan tarha La Roche sur Yonissa, Vendéessa.

Facebookissa ilmoitetaan koirista joilla on viikko, 3 paivaa, yksi paiva aikaa ennenkuin ne lopetetaan jos kotia tai sijaiskotia ei loydy, tai mikaan tarha ei voi ottaa tiloihinsa.

Monet ihmiset yrittavat auttaa, levittavat sanaa, tyoskentevat naiden elainten kanssa ja niiden puolesta. Valilla he epaonnistuvat, menettavat ehka toivonsa - mutta onnistumistarinat auttavat heita jaksamaan.

Kun taas yksi koira on saanut, toivottovasti koko loppuelaman kodin. 

Kun taas yhdella on aihetta heiluttaa hantaansa. 

Cassandre, 6 vuotta. Odottaa adoptoimista tarha Gerhard Cramerissa, Arryssa.

Sen verran viela sanon, etta koiratarhalle meno on aivan kamalaa - ei siksi, etta elaimilla olisi siella huonot oltavat, vaikka ei se kotia voita. Kylla niista huolta pidetaan, mutta niilta puuttuu se oma ihminen. Niille on vain rajattu aika paivassa ja se aika tarvitsee jakaa muiden kanssa.

Brasco, ?, kuva otettu uudessa kodissa. Adoptoitu tarha Corniquelista, Quimperista.

Kuvittele, etta kaikki tarhalla olevat koirat huutavat ja painautuvat hakkiensa etuosaan kiinni kun astut sisaan portista valitsemaan omaasi - ellet jo tieda keta olet tullut hakemaan. Silmaparit tuijottavat sinua, odottavat ottamaan ulos hakeistaan. Jotkut eivat ehka vaivaudukaan koska ovat luovuttaneet toivonsa - ei se minua tullut katsomaan.

Se naky porautui ikuisesti mieleen.

Ralph Lauren -The Dog Walk