Aamuvirkku

Miehen herkkupurilaiset, jotka vasasin yllatyksena.

Ollaan pupun kanssa ainoita hereilla tassa taloudessa. Herasin siis 6.45 suoraan, kun kello soi. Yleensa laitan torkkua. Nukuin sellaisessa puolivali tilassa, puoliksi hereilla. Saattaa johtua kolmannesta kupista kahvia kuudelta illalla - fiksua - tai sitten ihan vain stressia. Mulla on nimittain alkanut taas oirehtimaan kasvot erilailla, silmien alle ja nyt muuallekin on ilmestynyt ihottumaa... Eilen illalla se jopa kutisi.

Nappailin jalleen kerran Googlen ruutuun ja vastaukseksi sain, etta se on osa tata diagnoosia, minka olen tehnyt ihostani - seborrooinen ekseema. Syylliseksi epailen joko viljoja tai uutta meikkia. Ainakin on nyt pakko kayttaa kun ei ilmankaan voi olla. Luulevat viela, etta olen pahoinpitelyn kohde, koska se silmien alla oleva ihottuma on oikeasti torkean nakoista. Mitahan tahan sitten keksisi? Kortisonia en uskalla laittaa. Laitoin sita kylla tuohon kadessa olevaan kuivaan ihottuma kohtaan.

Nyt tuo kani pyorii ympyraa mun penkin ymparilla. Silla oli joku hellyyskohtaus eilen illalla, nuoli miesta vaikka kuinka kauan ja hyppi siina kun kirjoitettiin yhdessa sahkopostia.

 "Painu nyt jo hiddoon sen kameras kanssa"

Haha. Nauran aina kun otan kuvia tuosta perunasta, loistava persoona koko pupu. Peanut on meilla vapaana asunnossa suurimman osan ajasta, melkeinpa ainoastaan yolla ja jos mennaan jonnekkin pidemmaksi aikaa, menee omaan valtakuntaansa. Oli se kerran tosin yonkin vapaana, koska eras (öhöm) oli unohtanut sulkea hakin katon kannen. Eipa siita mitaan seurannut. Muutenkin tuo on aika mukavuudenhaluainen, laiskanpulska ja siirtyy yleensa vain paikasta a, paikkaan b. Nakertaminen yleensa tarkoittaa huomiota tai heinaa, kiitos. Silla on tuollainen pahvilaatikko tyomaana, jota kutsutaan 'winter cottageksi'.

Syy miksi olen aikaisin hereilla on, etta me lahdetaan 12 aikaan katsomaan yhta koiraa. Sita ennen taytyy tehdan vahan kaikenlaista.

Raskausuutisia

Yksi parhaista ystavistani kertoi odottavansa vauvaa. En olisi halunnut tuntea nain, mutta voin pahoin - olen kateellinen. Eihan se minulta ole pois, mutta olen myos huolissani ystavastani. Tilanne ei ole paras mahdollinen. 

Olen silti myos onnellinen hanen puolestaan. 

Jotenkin kuvittelin olevani se ensimmainen raskaana oleva tasta ystavapiiristani - mika on ihan typeraa ja lapsellista. Kai taaltakin jossain vaiheessa perassa tullaan.

Vaikka ystavani vauvauutinen olikin aikamoinen yllatys, niin muuten paiva on sujunut hyvin. Tunsin oloni pitkasta aikaa itsevarmaksi. Tunsin itseni vapaaksi kun kavelin tuolla ulkona. 

Tuntuu muuten, etta ranskalaiset ovat kauhean hitaita kavelemaan ja valilla se jopa ahdistaa, hehe. 

Itse hiihdan aina sellaista pikavauhtia ja varsinkin nailla kapeilla kaduilla arsyttaa jos joku vitkuttelee edessa. En tieda, pitaisiko huutaa jo hyvan matkan paasta, etta: "Excusez-moi!". Ei siina muuten, mutta yleensa nama ihmiset kavelevat viela keskella sita kapeaa kavelytieta. Tuntuu, etta Suomessa ihmiset ovat aina paljon kiireisemman oloisia. Itsesuojeluvaistokin aina heraa jos joku, varsinkin mies, kavelee hitaasti ohi.

Kuulimme, etta gynekologi ei ole siksi soittanut, koska ei ole aina paikalla tuolla sairaalassa. Valittavat soittopyynnon hanelle. 

Jos gynekologi sanoisi, etta yrittaminen olisi mahdollista ja sen jalkeen mieheni haluaisi kuitenkin viela odottaa - ei se oikeastaan haittaisi, koska ainakin tietaisimme, etta yrittaminen on mahdollista silloin kun molemmat sita haluamme. 

Tein pitkasta aikaa tanaan fetasalaattia, joka on ollut aina yksi lempiruuistani. Yritan valttaa maitoa mahdollisimman paljon, koska epailen sen aiheuttavan allergiaa - ainakin lehmanmaidon - seuraavalla viikolla sekin selviaa testeissa. Tahan kayttamani feta on perinteiseen kreikkalaiseen tapaan lampaan maidosta tehtya, enka ainakaan huomannut mitaan oireita ruokailun jalkeen. Olisikin mahtavaa jos voisin syoda edes jotain maitotuotteita. 

Translation for my darling:

I'm the only power-walker of the city, it seems.

Laatusarja addikti odottelee edelleen

Otin kuvan hamarasta klubista kun kaveltiin kotiinpain. 

Kaytiin eilen illalla laakarilla ja tulehdus tosiaan suussa on, mutta ei mitaan sen monimutkaisempaa. Maarattiin sarkylaaketta 1g kolme kertaa paivassa, desinfiointiainetta ja paikallispuudutetta syomisen helpottamiseksi.
Tama desinfiointiaine on huomattavasti paremman makuista kuin se edellinen, joka kuvissakin nakyi.

Soin siis muroja koko alkupaivan ja illalla ahmin poppareita paikallispuudutteen tukemana. Olipa muuten hyvia pitkasta aikaa. Katsoin samalla The Secret Life of the American Teenageria. En tajua miten aina onnistun koukuttamaan ihan omituisiin sarjoihin. Eika tajua mieskaan.
Vitsaili viime lauantaina isalleen, kun oltiin siella, etta "meidan mamie (mummo)" kun mun taytyi paasta kotiin ajoissa katsomaan Once Upon a Timea... - Mutta tama on sentaan laatusarja.

Aamupalani ja paivalliseni.

Gynekologin soittoa odotellaan edelleen. Jos ei tanaan soita niin sitten soitellaan sinne pain maanantaina. Onko vahan levotonta odotella. Haluan vain kovin kuulla hanen kantansa tahan, etta paastaan sitten vetamaan pitkaa tikkua, etta alkaako yrittaminen (tai tjottailu) vai ei.

Tanaan aamulla selattiin kalenteria ja sielta nimia. Tytolle vaihtoehtoja kylla riittaisi, mutta pojalle on paljon vaikeampi loytaa nimikanditaatteja. Yksi varteenotettava ainakin on - mika on hyva, koska se yksihan saattaa riittaakin.

Tein Miehelle pitsan, jossa on taytteena purjoa, kinkkua ja ananasta. 

Mun pitaisi tanaan varmaankin leipoa banaanimuffinsseja, koska meilla on vahan liikaa banaaneja. Mikaan leipojamestari en ole ikina ollut, vaikka ruoanlaitto muuten sujuukin napparasti (ja on tarkeaa), mutta ajattelin opetella pullantuoksuiseksi aidiksi. 

Buaha - sen kun nakisi.

Politiikkaa pään sisällä

Foolihappoa.

Tuntuu, ettei mulla ole enaa mitaan itsekuria ruuan suhteen - tai sitten aivot vain tilttaa saannollisin ajoin jatkuvasta "ei saa syoda maitoa/gluteenia/viljaa/kananmunaa/maissia/perunaa". Oon ihan finito.

Pidin pienen vaittelytuokion paassani ja havisin itselleni. Meno on siella valilla kuin Ranskan politiikassa konsanaan - sita toisten paalle raakymista ei jaksa kukaan kuunnella.

Onnellisten lasten tikkarit ei tee onnellisia aikuisia. Kamala morkkis - hyi. 

Musta piste oikealla on meidan kanin papana. Se aina hengailee tuolla tyhjassa hyllyosiossa ja nyt ensimmaista kertaa tasta kuvasta naen jattaneen jotain jalkeensa. Thanks buddy.

Paivittainen sokeripiikki on siis kaytetty ja nyt on laskun paikka. Yritan keksia stragediaa miten paasen pois tasta turmiollisesta kierteesta ... Ehka myohemmin se shining bright idea osuu kohdalla, toivottavasti, koska mulla ei ole enaa assia takataskussa.

Haluaisin vain syoda, yksinkertaisesti, mita haluan. Nama terveyden takia ruokavalion rajoittamiset voi menna ihan uskomattomiin mittasuihteisiin. Jos olisi niin sanotusti vain taivas rajana muuten, ja se olisi vain itsestani kiinni - olisi elama taas niin paljon nautinnollisempaa.

**

Valissa pidin tauon vaahtoamisesta ja yritin tehda Miehelle banaanilettuja. Siis todella yritin - jo toisen kerran.

Ei se kontrastin saatokaan olisi tata enaa pelastanut.

No - sanotaanko nain, ettei ihan onnistunut. 

Ehka kolmannella kerralla sitten.

Ps. Menkat eivat lopu.

Translation for my darling:

I really TRIED.

Ruokailun vaikeus

Eilen tein varmasti hedelmien ja vihannesten syonnin ennatyksen. Lahiaikoina olen nimittain syonyt tasta osastosta vain banaania, kurkkua ja purkkiananasta. Kausittain myos jotain erikoismielitekoja. Naita on paljon. Voin syoda jotain ruokaa kauan, kunnes sita ei tee enaa yhtaan mieli.

Etsin edelleen itselleni parasta ruokavaliota. Kaikista tarkeinta olisi syoda monipuolisesti.

2010 vuoden lopussa aloitin karppauksen ja sita jatkui 2013 vuoden alkuun. Karppaus toimi hyvin silloin alkuun ja minulla oli hyvin energinen olo. Aina valilla tuli tosin lipsuttua - kuten esimerkiksi asuttuamme Englannissa 2011, stressi ja kiire vei voiton.

Taman vuoden puolella sitten jatin maidon pois, viljattoman ja myohemmin gluteenittoman lisaksi. Painoa on lahtenyt yhteensa 12 kiloa. Terveydentilani takia olen etsinyt sita punaista lankaa kaikkialta. Tupakan polttokin loppui taman vuoden alussa. Hyvin helposti vielapa.

Olen miettinyt, etta olen varmasti ajanut elimistoni tahan pisteeseen stressilla, syomattomyydella, paastoamisella ja epatasaisella rytmilla. Pitkan aikaa paastosin paivan ja soin vasta illalla. Siina valissa join vain isoja maaria kahvia kotona ja toissa. Nukkumaanmeno meni myohaiseksi koska olin paljon iltatoissa.

Hyotyliikuntaa tulee paivittain. Olen myos ottanut venyttelyn tavaksi koska minulla on pari kiusallista jumia selassa. Hankin miehelle tallaisen Casall Exetuben ja sita tuleekin paivittain kaytettya. Tai lainattua. ;) Mika on minun, on myos hanen ja toisinpain.

En ole mikaan sporttityyppi - ja hitto etta arsyttaa tuo joka tuutista tuleva fitness-hompotys. Jotain rajaa. ... Kuitenkin innostun tasta viela viela itse jossain vaiheessa (toivottavasti en) - kun sen kulta-aika on jo ohitse, of course.

Mutta, ennen sita:

NOT

Kuvat tarjoaa: Weheartit.com

Translation for my darling:

What is mine is yours and so on. That is why I borrow all of your shirts. Hehe. 

If I ever get into fitness, probably when it's not fashionable anymore - please make sure that I come to my senses.