Nyt sattuu, part two

This is how I feel now.

Ne oudot vatsantuntemukset selvisivat sitten hyvinkin akkia - virtsatietulehdus....

Tunnistan ensioireet heti, koska tama sama saamarin vaiva toistuu melkein joka vuosi. Nytkin herasin puoli viidelta siihen, etta virtsaputkea kutittaa ja pissattaa. Illalla oli levoton ja pahoinvoiva olo nukkumaan mennessa.

Kysymys kuuluu, etta onko synnytys paljonkin tuskallisempaa kuin pitkalle edennyt virtsatieinfektio? Kerran mulla kesti tama yli kuukauden - soin kaksi antibioottikuuria ja kivut paheni paiva paivalta. Istuin oisin vessassa vannassa, jossa on kuumaa vetta, koska muuten en saanut nukuttua. Taisinpa jopa nukkua siella.
Joka kerta kun menee pissalle, tuntuu, etta koko alavatsa rajahtaa. Pari tippaa tulee ulos ja siina hengittelet sita painetta ja kipua, mita se teettaa.

Lopulta tama loppui tasan silloin, kun viimeinen kahdesta antiboottikuurista, oli syoty. Se oli uskomatonta.
Muistan viela sen viimeisen yon kun alavatsaa poltteli niin paljon ja kipu tuli aaltoina.

Taalla ei edes myyda karpalomehua first aidiksi. Pitaa googletella jotain muuta.
Jos viela nukahtaisin tahan sohvalle, olisi oikein miellyttavaa.

Tunteiden vuoristorataa

Pienta ei huolet paina.

Kasvojen kuumotusta on taas vaihteeksi tullut kolme iltaa. Joka kerta sen iskiessa, vaivun masentuneeseen mielentilaan ja se saa epailemaan koko tulevaisuutta. 

Eilen illalla jopa sanoin miehelle, etta: "En halua miettia enaa vauva-asioita, silla ei me voida vauvaa laittaa aluille, ennen kuin tama on selvinnyt - jos koskaan. En pysty tahan." Aina se tulee takaisin. Aina saa miettimaan, etta mita talla kertaa tein vaarin. Mita sellaista soin, joka laukaisi taman. Jos se ei ole ruoasta kiinni niin mika helvetti mua vaivaa. Mistaan testeista ei loydy mitaan.

Yritan pitaa mieleni kiinni projekteissa, jotta paa ei tayttyisi pelkasta pakkomielteesta tahan kasvojen tilaan. Tai vauvasta - mutta kun sekin on kiinni tasta. 

Taas on itkut tasta itketty - ehka ei ikina. 

Sinista ja lainattua kaverin haista. Laitoin joulun kunniaksi taman kankaanpalan poydalle. Ajattelin laittaa paalle alustan kynttiloille ja ehka jotain pikkukoristeita. Ollaan myos yritetty loytaa jotain isoa puu/kuusi valokoristetta vahan joulutunnelmaa tuomaan.

Aloitin tanaan (kp16) toisen kierroksen Duphastonia eli Teroluttia. Tervetuloa lisa finnit ja rasvainen paanahka. Ei ole kylla ihan lempilaaketta tama. 

"Valeraskaus" oireet vain vaivaa. Kuvottava olo ja maha kremppaa. (Turvotus tosin voi olla kylla ihan puhtaasti ruokavaliolla aiheutettua, niin on pielessa - silmapusseista sen huomaa.) Pitkasta aikaa repaisyja ja valkkaria normaalia enemman.

Pieleen meni, mutta tulipahan tehtya.

Juttelin Miehen mummun kanssa puhelimessa vahan aikaa, silla han aina haluaa kuulla minuakin, ihana Mamie. <3 Sanoi sitten, etta mulla on jo hyva aksentti. Jotain hyvaa tahankin viikonloppuun. Hyvaa on myos raittiissa ilmassa reippailu (ja kannissa olevien ihmisten bongailu sunnuntaina) ja What to Expect When You're Expecting-elokuva. Ylikaytetyt aivot narikkaan.  Itse olen nahnyt aikaisemmin, mutta mies ei. 

Katsellaan nimittain melkein pelkastaan vauva aiheisia elokuvia. Great Gatsby on saanut jo odottaa tovin vuoroaan.

Rähinää naapurissa

Menee niin hermot meidan ylakerran naapureihin. Sinne ilmeisesti muutti joku uusi tyyppi tai pariskunta, koska melu alkoi loppukesalla. Nyt siella siis pidetaan bileita keskella viikkoa ja viikonloppuna poikkeuksetta. Puhutaan ja huudetaan niin lujaa, etta kuuluu selvasti tanne. Valilla ne ovat takapihalla ja huutavat siella.

Tassa valissa on hyva huomauttaa, etta asutaan neljannessa kerroksessa.

Tekno soi ja pariskunta riitelee. Pitkin viikkoa ne ilmeisesti muuttavat huonekalujen paikkaa koska kuuluu esineiden siirtelyn aania. Alakaytavassa haisee joskus kannabis.

Eilisten irkkubileiden seuraksena:

Oon niin monta kertaa miettinyt paani sisalla, etta kohta menen huutamaan sinne apinanraivolla. Jos meilla olisi vauva.. En halua edes ajatella. Silti, mun itsesuojeluvaistoni sanoo talla kertaa, etta ala tee typeryyksia. 

Koska taalla Ranskassa ensimmaista kertaa koen ihmisia uhkana isommassa mittakaavassa. Taalla liikkuu jonkun verran huumeita ja sen vaikutuksen alla olevat ihmiset ovat pelottavia ihan syysta. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun joku on huutanut peraan kadulla. 

Olen kohtuu urhea ihminen ja mulla on vahva temperamentti, enka edes Lontoossa tuntenut oloani uhatuksi kun vain kerran idassa - mutta silti, taalla tilanne on aivan toinen. Oon ensiksi yrittanyt selitella tata tunnetta ahdistuksellani, mutta Mies vahvisti, etta se on tama kaupunki, joka stressaa hantakin. 

Ahdistaa miehet, jotka kulkevat porukoissa ja tuijottavat hapeilematta. Ahdistaa miehet, jotka istuvat autossa ja tervehtivat kohdalla. Ahdistaa ihmiset, jotka kulkevat hitaasti kadet taskuissa. Ahdistaa, etta kaikki ihmiset epailevat toisiaan ja ovat pelokkaita hymyilemaan, koska silla voi olla seurauksia. Ahdistaa, etta lahi Lidlissa kayvat kaikki syrjaytyneet, jotka tuijottavat ja tulevat iholle (Mies ei edes haluaisi paastaa minua yksin sinne). 

Kerran kun kavelimme Lidlista kotiin torstai iltana, valissa olevassa puiston nurkalla, joku mies pissasi siina - sitten mies vahan matkan paassa koiran kanssa huusi peraan. Kuulemma jotain, etta tuijotamme hanta. Tuli siina kiire kavellessa. 

Taalla on alueita, joita kannattaa valttaa - ja me emme edes asu sellaisella.

Pakko paasta pois. 

Niin kavin mina laittamassa lapun oveen, etta kuka maksaa taman? Ja kiitos melusta. Oli pakko. 

Sitten muihin asioihin.

Menkat alkoivat ajallaan, huomenna verikokeisiin.