Raskausuutisia

Yksi parhaista ystavistani kertoi odottavansa vauvaa. En olisi halunnut tuntea nain, mutta voin pahoin - olen kateellinen. Eihan se minulta ole pois, mutta olen myos huolissani ystavastani. Tilanne ei ole paras mahdollinen. 

Olen silti myos onnellinen hanen puolestaan. 

Jotenkin kuvittelin olevani se ensimmainen raskaana oleva tasta ystavapiiristani - mika on ihan typeraa ja lapsellista. Kai taaltakin jossain vaiheessa perassa tullaan.

Vaikka ystavani vauvauutinen olikin aikamoinen yllatys, niin muuten paiva on sujunut hyvin. Tunsin oloni pitkasta aikaa itsevarmaksi. Tunsin itseni vapaaksi kun kavelin tuolla ulkona. 

Tuntuu muuten, etta ranskalaiset ovat kauhean hitaita kavelemaan ja valilla se jopa ahdistaa, hehe. 

Itse hiihdan aina sellaista pikavauhtia ja varsinkin nailla kapeilla kaduilla arsyttaa jos joku vitkuttelee edessa. En tieda, pitaisiko huutaa jo hyvan matkan paasta, etta: "Excusez-moi!". Ei siina muuten, mutta yleensa nama ihmiset kavelevat viela keskella sita kapeaa kavelytieta. Tuntuu, etta Suomessa ihmiset ovat aina paljon kiireisemman oloisia. Itsesuojeluvaistokin aina heraa jos joku, varsinkin mies, kavelee hitaasti ohi.

Kuulimme, etta gynekologi ei ole siksi soittanut, koska ei ole aina paikalla tuolla sairaalassa. Valittavat soittopyynnon hanelle. 

Jos gynekologi sanoisi, etta yrittaminen olisi mahdollista ja sen jalkeen mieheni haluaisi kuitenkin viela odottaa - ei se oikeastaan haittaisi, koska ainakin tietaisimme, etta yrittaminen on mahdollista silloin kun molemmat sita haluamme. 

Tein pitkasta aikaa tanaan fetasalaattia, joka on ollut aina yksi lempiruuistani. Yritan valttaa maitoa mahdollisimman paljon, koska epailen sen aiheuttavan allergiaa - ainakin lehmanmaidon - seuraavalla viikolla sekin selviaa testeissa. Tahan kayttamani feta on perinteiseen kreikkalaiseen tapaan lampaan maidosta tehtya, enka ainakaan huomannut mitaan oireita ruokailun jalkeen. Olisikin mahtavaa jos voisin syoda edes jotain maitotuotteita. 

Translation for my darling:

I'm the only power-walker of the city, it seems.

Politiikkaa pään sisällä

Foolihappoa.

Tuntuu, ettei mulla ole enaa mitaan itsekuria ruuan suhteen - tai sitten aivot vain tilttaa saannollisin ajoin jatkuvasta "ei saa syoda maitoa/gluteenia/viljaa/kananmunaa/maissia/perunaa". Oon ihan finito.

Pidin pienen vaittelytuokion paassani ja havisin itselleni. Meno on siella valilla kuin Ranskan politiikassa konsanaan - sita toisten paalle raakymista ei jaksa kukaan kuunnella.

Onnellisten lasten tikkarit ei tee onnellisia aikuisia. Kamala morkkis - hyi. 

Musta piste oikealla on meidan kanin papana. Se aina hengailee tuolla tyhjassa hyllyosiossa ja nyt ensimmaista kertaa tasta kuvasta naen jattaneen jotain jalkeensa. Thanks buddy.

Paivittainen sokeripiikki on siis kaytetty ja nyt on laskun paikka. Yritan keksia stragediaa miten paasen pois tasta turmiollisesta kierteesta ... Ehka myohemmin se shining bright idea osuu kohdalla, toivottavasti, koska mulla ei ole enaa assia takataskussa.

Haluaisin vain syoda, yksinkertaisesti, mita haluan. Nama terveyden takia ruokavalion rajoittamiset voi menna ihan uskomattomiin mittasuihteisiin. Jos olisi niin sanotusti vain taivas rajana muuten, ja se olisi vain itsestani kiinni - olisi elama taas niin paljon nautinnollisempaa.

**

Valissa pidin tauon vaahtoamisesta ja yritin tehda Miehelle banaanilettuja. Siis todella yritin - jo toisen kerran.

Ei se kontrastin saatokaan olisi tata enaa pelastanut.

No - sanotaanko nain, ettei ihan onnistunut. 

Ehka kolmannella kerralla sitten.

Ps. Menkat eivat lopu.

Translation for my darling:

I really TRIED.

Ruokailun vaikeus

Eilen tein varmasti hedelmien ja vihannesten syonnin ennatyksen. Lahiaikoina olen nimittain syonyt tasta osastosta vain banaania, kurkkua ja purkkiananasta. Kausittain myos jotain erikoismielitekoja. Naita on paljon. Voin syoda jotain ruokaa kauan, kunnes sita ei tee enaa yhtaan mieli.

Etsin edelleen itselleni parasta ruokavaliota. Kaikista tarkeinta olisi syoda monipuolisesti.

2010 vuoden lopussa aloitin karppauksen ja sita jatkui 2013 vuoden alkuun. Karppaus toimi hyvin silloin alkuun ja minulla oli hyvin energinen olo. Aina valilla tuli tosin lipsuttua - kuten esimerkiksi asuttuamme Englannissa 2011, stressi ja kiire vei voiton.

Taman vuoden puolella sitten jatin maidon pois, viljattoman ja myohemmin gluteenittoman lisaksi. Painoa on lahtenyt yhteensa 12 kiloa. Terveydentilani takia olen etsinyt sita punaista lankaa kaikkialta. Tupakan polttokin loppui taman vuoden alussa. Hyvin helposti vielapa.

Olen miettinyt, etta olen varmasti ajanut elimistoni tahan pisteeseen stressilla, syomattomyydella, paastoamisella ja epatasaisella rytmilla. Pitkan aikaa paastosin paivan ja soin vasta illalla. Siina valissa join vain isoja maaria kahvia kotona ja toissa. Nukkumaanmeno meni myohaiseksi koska olin paljon iltatoissa.

Hyotyliikuntaa tulee paivittain. Olen myos ottanut venyttelyn tavaksi koska minulla on pari kiusallista jumia selassa. Hankin miehelle tallaisen Casall Exetuben ja sita tuleekin paivittain kaytettya. Tai lainattua. ;) Mika on minun, on myos hanen ja toisinpain.

En ole mikaan sporttityyppi - ja hitto etta arsyttaa tuo joka tuutista tuleva fitness-hompotys. Jotain rajaa. ... Kuitenkin innostun tasta viela viela itse jossain vaiheessa (toivottavasti en) - kun sen kulta-aika on jo ohitse, of course.

Mutta, ennen sita:

NOT

Kuvat tarjoaa: Weheartit.com

Translation for my darling:

What is mine is yours and so on. That is why I borrow all of your shirts. Hehe. 

If I ever get into fitness, probably when it's not fashionable anymore - please make sure that I come to my senses.