Perhe kasvaa

Talossa on riittanyt vilinaa ja vilsketta, kun laumaan tuli yksi jasen lisaa. Ensimmainen yo meni aikalailla valvoessa, koska koiraa ei nukuttanut stressin takia. Sunnuntai menikin aika krapulan tuntuisissa olotiloissa. Aina kun valvon liikaa, mulla tulee sellainen olo kun oisin krapulassa. Kuvottaa ja paa on sumuinen. Kuljin sitten aurinkolasit paassa ulkona koko sunnuntain.

Ajatukset pysyy ainakin vauva-asioista muualla kun on tekemista tarpeeksi. Mieskin vitsaili olevansa kerrankin iloinen paastessaan toihin hiljaisuuteen, hehe. Sellaista tama on aina aluksi, kun 'lapsi' maara lisaantyy. Mulla on aika kehnon laatuinen karsivallisyys, mutta koirien kanssa sekin on hienosti lisaantynyt. Karsivallisyys on aina hyvasta - sita kun tulee tarvitsemaan ihan rutkasti lastenkin kanssa.

Tulevaisuuttakin on tullut mietittya taas vahan enemman. Eikohan nama ajatukset siita hahmotu. Tunnen itseni onnelliseksi. Ilmeisesti kaikki ajallaan. 

Mulla on ollut rinnat ihmeellisen kipeat ja se johtuukin ilmeisesti Teroista, mutta ensimmaisessa Tero-kierrossa tata ei ilmennyt? Myos vatsa on edelleen jotenkin turpeena. Liikaa en ainakaan myonna syoneeni.

Tanaan on viimeinen paiva Terolutteja tassa kierrossa. 

Olen yrittanyt syoda taas vahemman, tai ei ollenkaan, viljoja, etta tietaisi johtuuko tama ihottuma mahdollisesti siita. Toinen mahdollisuus on, etta sen aiheuttaa uusi meikkipuuteri - en ole nimittain sita kayttanyt sitten lauantain ja ihottuma on halvennyt siita. 

Aamuvirkku

Miehen herkkupurilaiset, jotka vasasin yllatyksena.

Ollaan pupun kanssa ainoita hereilla tassa taloudessa. Herasin siis 6.45 suoraan, kun kello soi. Yleensa laitan torkkua. Nukuin sellaisessa puolivali tilassa, puoliksi hereilla. Saattaa johtua kolmannesta kupista kahvia kuudelta illalla - fiksua - tai sitten ihan vain stressia. Mulla on nimittain alkanut taas oirehtimaan kasvot erilailla, silmien alle ja nyt muuallekin on ilmestynyt ihottumaa... Eilen illalla se jopa kutisi.

Nappailin jalleen kerran Googlen ruutuun ja vastaukseksi sain, etta se on osa tata diagnoosia, minka olen tehnyt ihostani - seborrooinen ekseema. Syylliseksi epailen joko viljoja tai uutta meikkia. Ainakin on nyt pakko kayttaa kun ei ilmankaan voi olla. Luulevat viela, etta olen pahoinpitelyn kohde, koska se silmien alla oleva ihottuma on oikeasti torkean nakoista. Mitahan tahan sitten keksisi? Kortisonia en uskalla laittaa. Laitoin sita kylla tuohon kadessa olevaan kuivaan ihottuma kohtaan.

Nyt tuo kani pyorii ympyraa mun penkin ymparilla. Silla oli joku hellyyskohtaus eilen illalla, nuoli miesta vaikka kuinka kauan ja hyppi siina kun kirjoitettiin yhdessa sahkopostia.

 "Painu nyt jo hiddoon sen kameras kanssa"

Haha. Nauran aina kun otan kuvia tuosta perunasta, loistava persoona koko pupu. Peanut on meilla vapaana asunnossa suurimman osan ajasta, melkeinpa ainoastaan yolla ja jos mennaan jonnekkin pidemmaksi aikaa, menee omaan valtakuntaansa. Oli se kerran tosin yonkin vapaana, koska eras (öhöm) oli unohtanut sulkea hakin katon kannen. Eipa siita mitaan seurannut. Muutenkin tuo on aika mukavuudenhaluainen, laiskanpulska ja siirtyy yleensa vain paikasta a, paikkaan b. Nakertaminen yleensa tarkoittaa huomiota tai heinaa, kiitos. Silla on tuollainen pahvilaatikko tyomaana, jota kutsutaan 'winter cottageksi'.

Syy miksi olen aikaisin hereilla on, etta me lahdetaan 12 aikaan katsomaan yhta koiraa. Sita ennen taytyy tehdan vahan kaikenlaista.

Perheelle kertominen tulevaisuudessa

Kuva: Weheartit.com

Olen miettinyt minkalaiset reaktiot molempien vanhemmilta mahdollisesti tulee sitten kun vauvauutisen kertomisen aika on. Rehellisesti sanottuna - en osaa yhtaan sanoa.
Voi olla, etta he miettivat sen tapahtuvan liian pian - olemme olleet yhdessa vuoden ja pari kuukautta paalle -vauvauutisen kertoessa veikkaan, etta reilusti enemman. Sitakaan kun ei koskaan tieda varmaksi, kuinka kauan siihen voi menna.

Viela aikuisenakin sita kaipaa joissain asioissa vanhempien hyvaksyntaa - sita toivoo, etta he kunnioittavat valintoja jotka teet. Se on kuitenkin lopulta vain sivuroolissa, silla tama on meidan elamamme ja toimimme sen mukaan, kuin meista hyvalta tuntuu. Tiedamme mita haluamme, toisemme ja rakentaa elamamme yhdessa.

Kukaan kun ei voi sanoa toisen puolesta, mika olisi oikea tapa tehda asiat, silla vain suhteessa olevat voivat sen tietaa. Niin yksinkertaista se on. Ei se elama lapsen saantiin lopu, eika siihen siten tulisi suhtautua - vaan siita se elama tavallaan alkaa, uusi elama ainakin - ja uudenlainen tarkoitus elamalle.

Joskus se on vain niin, etta vanhempiesi lapsena, aivan sama minka ikainen olet ja missa elamantilanteessa - on se aina yhta uskomaton asia heille, etta heidan lapsestaan on tulossa Äiti tai Isä.