Talossa on riittanyt vilinaa ja vilsketta, kun laumaan tuli yksi jasen lisaa. Ensimmainen yo meni aikalailla valvoessa, koska koiraa ei nukuttanut stressin takia. Sunnuntai menikin aika krapulan tuntuisissa olotiloissa. Aina kun valvon liikaa, mulla tulee sellainen olo kun oisin krapulassa. Kuvottaa ja paa on sumuinen. Kuljin sitten aurinkolasit paassa ulkona koko sunnuntain.
Ajatukset pysyy ainakin vauva-asioista muualla kun on tekemista tarpeeksi. Mieskin vitsaili olevansa kerrankin iloinen paastessaan toihin hiljaisuuteen, hehe. Sellaista tama on aina aluksi, kun 'lapsi' maara lisaantyy. Mulla on aika kehnon laatuinen karsivallisyys, mutta koirien kanssa sekin on hienosti lisaantynyt. Karsivallisyys on aina hyvasta - sita kun tulee tarvitsemaan ihan rutkasti lastenkin kanssa.
Tulevaisuuttakin on tullut mietittya taas vahan enemman. Eikohan nama ajatukset siita hahmotu. Tunnen itseni onnelliseksi. Ilmeisesti kaikki ajallaan.
Mulla on ollut rinnat ihmeellisen kipeat ja se johtuukin ilmeisesti Teroista, mutta ensimmaisessa Tero-kierrossa tata ei ilmennyt? Myos vatsa on edelleen jotenkin turpeena. Liikaa en ainakaan myonna syoneeni.
Tanaan on viimeinen paiva Terolutteja tassa kierrossa.
Olen yrittanyt syoda taas vahemman, tai ei ollenkaan, viljoja, etta tietaisi johtuuko tama ihottuma mahdollisesti siita. Toinen mahdollisuus on, etta sen aiheuttaa uusi meikkipuuteri - en ole nimittain sita kayttanyt sitten lauantain ja ihottuma on halvennyt siita.
Syksyn 2013 mallistossa mallin paikan ottavat tarhalta adoptoidut koirat. Kampanjan on tarkoitus edistaa kodittomien koirien asiaa. Ranskassa ostettujen tuotteiden hinnasta 10% lahjoitetaan Ranskan Société Protectrice des Animaux, SPA:lle.
Tasta mallistosta minakin voisin tuotteen ostaa, koska asia on itselleni tarkea. Toinen koiristamme on adoptoitu SPA:lta. Asiasta aion kirjoittaa oman postauksensa.
Choupie, 3 kk. Adoptoitu Hermeray, Pariisi
Ranskassa hylattyja, kodittomia koiria, kissoja ja myos muita elaimia on paljon. Tarhoilta loytyy koiria niin sekarotuisia, etta rotukoiria. Ilman papereita tai niiden kanssa. Rodusta ja papereista viis - jokaisella tulisi olla mahdollisuus uuteen elamaan. Ikava kylla jotkut koirat joutuvat odottamaan tarhalla omaa ihmistaan jopa 8-vuotta, eika sita koskaan valttamatta loydy.
Ulane, 10 vuotta, 7 vuotta tarhalla.Odottaa vielakin omaa ihmistaan tarha La Roche sur Yonissa, Vendéessa.
Facebookissa ilmoitetaan koirista joilla on viikko, 3 paivaa, yksi paiva aikaa ennenkuin ne lopetetaan jos kotia tai sijaiskotia ei loydy, tai mikaan tarha ei voi ottaa tiloihinsa.
Monet ihmiset yrittavat auttaa, levittavat sanaa, tyoskentevat naiden elainten kanssa ja niiden puolesta. Valilla he epaonnistuvat, menettavat ehka toivonsa - mutta onnistumistarinat auttavat heita jaksamaan.
Kun taas yksi koira on saanut, toivottovasti koko loppuelaman kodin.
Kun taas yhdella on aihetta heiluttaa hantaansa.
Cassandre, 6 vuotta. Odottaa adoptoimista tarha Gerhard Cramerissa, Arryssa.
Sen verran viela sanon, etta koiratarhalle meno on aivan kamalaa - ei siksi, etta elaimilla olisi siella huonot oltavat, vaikka ei se kotia voita. Kylla niista huolta pidetaan, mutta niilta puuttuu se oma ihminen. Niille on vain rajattu aika paivassa ja se aika tarvitsee jakaa muiden kanssa.
Brasco, ?, kuva otettu uudessa kodissa. Adoptoitu tarha Corniquelista, Quimperista.
Kuvittele, etta kaikki tarhalla olevat koirat huutavat ja painautuvat hakkiensa etuosaan kiinni kun astut sisaan portista valitsemaan omaasi - ellet jo tieda keta olet tullut hakemaan. Silmaparit tuijottavat sinua, odottavat ottamaan ulos hakeistaan. Jotkut eivat ehka vaivaudukaan koska ovat luovuttaneet toivonsa - ei se minua tullut katsomaan.
