Raskausuutisia

Yksi parhaista ystavistani kertoi odottavansa vauvaa. En olisi halunnut tuntea nain, mutta voin pahoin - olen kateellinen. Eihan se minulta ole pois, mutta olen myos huolissani ystavastani. Tilanne ei ole paras mahdollinen. 

Olen silti myos onnellinen hanen puolestaan. 

Jotenkin kuvittelin olevani se ensimmainen raskaana oleva tasta ystavapiiristani - mika on ihan typeraa ja lapsellista. Kai taaltakin jossain vaiheessa perassa tullaan.

Vaikka ystavani vauvauutinen olikin aikamoinen yllatys, niin muuten paiva on sujunut hyvin. Tunsin oloni pitkasta aikaa itsevarmaksi. Tunsin itseni vapaaksi kun kavelin tuolla ulkona. 

Tuntuu muuten, etta ranskalaiset ovat kauhean hitaita kavelemaan ja valilla se jopa ahdistaa, hehe. 

Itse hiihdan aina sellaista pikavauhtia ja varsinkin nailla kapeilla kaduilla arsyttaa jos joku vitkuttelee edessa. En tieda, pitaisiko huutaa jo hyvan matkan paasta, etta: "Excusez-moi!". Ei siina muuten, mutta yleensa nama ihmiset kavelevat viela keskella sita kapeaa kavelytieta. Tuntuu, etta Suomessa ihmiset ovat aina paljon kiireisemman oloisia. Itsesuojeluvaistokin aina heraa jos joku, varsinkin mies, kavelee hitaasti ohi.

Kuulimme, etta gynekologi ei ole siksi soittanut, koska ei ole aina paikalla tuolla sairaalassa. Valittavat soittopyynnon hanelle. 

Jos gynekologi sanoisi, etta yrittaminen olisi mahdollista ja sen jalkeen mieheni haluaisi kuitenkin viela odottaa - ei se oikeastaan haittaisi, koska ainakin tietaisimme, etta yrittaminen on mahdollista silloin kun molemmat sita haluamme. 

Tein pitkasta aikaa tanaan fetasalaattia, joka on ollut aina yksi lempiruuistani. Yritan valttaa maitoa mahdollisimman paljon, koska epailen sen aiheuttavan allergiaa - ainakin lehmanmaidon - seuraavalla viikolla sekin selviaa testeissa. Tahan kayttamani feta on perinteiseen kreikkalaiseen tapaan lampaan maidosta tehtya, enka ainakaan huomannut mitaan oireita ruokailun jalkeen. Olisikin mahtavaa jos voisin syoda edes jotain maitotuotteita. 

Translation for my darling:

I'm the only power-walker of the city, it seems.

Rikastuvaa kulttuuria

Kauniin kaytoksen esimerkki: "Lahtekaa suomalaiset vittuun Suomesta!".  Nainkohan pain.

Kuva: Anu Palosaari

"France for french people", sanoi poliitikko Marine Le Pen. Jo on aikakin.

Vastalauseeksi talle media, joka aatetta vastustaa, nayttaa televisiossa ihmisia eri kulttuureista - hyvia juttuja tietenkin. Siihen peraan tulee uutiset, joissa naytetaan siivilisotaa Marseillessa ja Pariisissa, joissa poliisi on suoraan sanottuna kusessa. Ranska haluaa nayttaa olevansa suvaitseva maa, tajuamatta ollenkaan, etta nyt kannattaisi olla vahan vahemman suvaitsempi - ennen kuin koko alkuperaista Ranskaa ei ole enaa olemassakaan.

Vihaan sanaa "rikastuttaa kulttuuria", jota poliitikot viljelevat. Koska heidan ei oikeasti tarvitse nahda mita siita seuraa.

Mita se rikastunut kulttuuri sitten kaytannossa tarkoittaa. Isoissa kaupungeissa, Pariisi, Marseille, Brysseli, Belgiassa - naissa on eniten maahanmuuttajia. Naissa kaikissa on ongelmia maahanmuuttajien takia. Marseillesissa on suurimmat tappotilastot koko Ranskassa ja melkein joka viikko uutisoidaan jonkun kuolleen. (Mies haluaa aina katsoa uutisia, mina en.)

Marseillesissa kaydaan jengisotia. Siella on mafiaa, huumekauppaa, ihmiskauppaa, siivilisotaa.. Hetki sitten ammuttiin jollain isolla aseella keskustassa - keskella kirkasta paivaa. Sen jalkeen joku nainen yritti ostaa romanialaisilta vauvan. Jai kiinni. Jatkuvasti loytyy ruumiita. Pariisissa tilanne ei ole kauheasti sen parempi.

Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa (mikseipa muuallakin, mutta naissa varsinkin) viela bonuksena pedofiilit. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, etta taalla eivat lapset kulje yksin kouluun. Tai minnekaan.

Kaikki rikokset eivat tietenkaan ole maahanmuuttajien tekemia - mutta se kertoo jo jotain, etta suurinosa ihmisista Ranskan vankiloissa ovat lahtoisin muista kulttuureista.

Naisen paikka

Ranska on maskuulininen maa. Ranskan tv on seksistinen. Ei ole ollenkaan kummallista nahda kondomi-mainosta, jossa Pisan tornia verrataan kullan penikseen. Tai ruokamainosta, jossa nainen voihkii ja sanoo sitten jotain seksiin viittavaa (ranskankielessa on hyvin kattava sanasto rakkaudelle ja seksille).

Ranskassa kannattaa olla varovainen siita, katsooko tuntemattomia miehia silmiin, tai varsinkaan hymyilee. Koska voit olla varma siita, etta ranskalaiset miehet kylla katsovat sinua. Miehet tekevat ainoastaan aloitteen - nainen ei koskaan tee aloitetta. Ranskalaisia naisiahan sanotaan maailmalla tympeaksi - se johtuu siita, etta siihen on totuttu, koska sellainen pitaa olla ettei saa ketaan peraansa - karjistetysti.

Oletteko ikina kayneet Pariisin metrossa? Jos ette, niin annan ohjeen: katso lattiaan, ala katso ketaan silmiin. Jos joku tulee juttelemaan, ole tyly. Entas Pariisin lahiot? Naisten paikkoja ne eivat ole iltasella, jos paivallakaan.

Tasta videosta voi katsoa mika meininki on parhaimmillaan Pariisissa ja Brysselissa maahanmuuttaja alueilla
One sexual harassment please, non?

On se nyt jos ei saa edes rauhassa kavella. Mutta ihan totta - taallakin minua seuraa valilla ihan sama tunnelma. Ihmiset tuntuvat jotenkin uhkaavilta kun tuijottavat. Olenkin joutunut muokkaamaan ulospainsuuntautuvaista sosiaalista-persoonaani toiseen suuntaan. Aina ei kannata olla mukava.

Suomi perassa

Minua ihan oikeasti risoo lukea koko ajan enemman Suomen paastakin raiskaisuutisia. Suomi on kohta yhta huonossa jamassa kuin tama "pays de l'amour" - tai enemman "country of sex".

Rajansa kaikella hyysaamisellakin! Se on niin, etta maahan muuttavan pitaa hyvaksya maan kulttuuri, eika toisinpain. Loputtomiin ei voi vain yrittaa ymmartaa kun oman maan ja ihmisten turvallisuus karsii. Maailma tulee aina olemaan pahempi paikka naisille. Suomi on kuulu tasavertaisuudestaan, mutta kun otetaan ihmisia taysin erilaisista oloista ja lyodaan samalle alueelle, jatkamaan sita mihin ovat oppineet - niin mita luulette etta tapahtuu? Pitaisiko vain yrittaa ymmartaa sittenkin kun omia lapsia ahdistellaan aikuisten miesten toimesta.

Suomi on vapaa maa - myos naisille. Suomessa on myos laki, joita kaikkien kuuluu noudattaa jos siella aikoo asua. Mielestani kaikki kulttuuriin sopeutumattomat saisi lahettaa juuri sinne mista ovat tulleetkin.

Itsekin olen taalla maahanmuuttaja, en koe kuitenkaan aiheuttavani hairiota, vaan olen sitoutunut maan saantoihin. Jos tulisinkin vain tanne ja tekisin sellaista, mika on vahintaan kyseenalaista. Ihmisilla olisi oikeus sanoa, etta tuokin suomalainen voisi painua sinne minne aurinko ei paista. Mika oikeus minulla olisi tanne tulla ja rikkoa, saati sitten satuttaa ja havaista. Kysyn vain.

Maan oikeudet kuuluvat ihmiselle niin kauan kuin noudattaa maan saantoja.

Villahousuille käyttöä

Jokainen joka on kaynyt tai asunut Skandinavian ulkopuolella ja valittanut palelevansa, tietaa, etta ei voi palella koska on Suomesta. No, yllattaen olen ollut ihan syvajaassa taalla - sisalla lampoa 19 astetta, eli olen varmaan ihan naurettava.

En ole viela unohtanut kuinka pirun kylma Suomessa on talvella, mutta taalla palelee silti sisallakin. Pitaisi varmaan siivota entista enemman, jotta saisi veren kiertamaan. 

Kylmyys vaikuttaa myos siihen, etta pyykki ei tunnu kuivuvan koskaan. Varsinkaan lakana pyykki, jonka kuivumista odottelen nyt varmaan kolmatta paivaa, etta saisin laittaa seuraavan koneellisen.

Luovaa pyykin kuivausta.

Ja jotta valitus ei loppuisi tahan, mulla on toinenkin ongelma - nimittain halkeilevat kadet. Ovat siis niin kuivat, etta iho ratkeilee verille. Oiva apu tahan voisi olla kookosoljy, mutta se pitaisi sitten taas tilata Amazonista asti. Taalla ei nimittain missaan luontaistuotekaupassa myyda sita. Olin aika yllattynyt.

Aamu alkaa siis rasvaamisella ja paiva paattyy siihen. Paivan kuluessa kadet alkavat tuntumaan aarettoman kuivilta ja sen mukaan kipuakin ilmenee. Mulla oli viime talvena sama juttu, mutta luulin sen viela kevaalla johtuneen kokonaan meikista (BareMinerals), jota kaytin. Uskon, etta se olikin osasyy, koska oireilin laitettuani sita pitkasta aikaa. 

Jos joku tietaa jonkin hyvan rasvan tai muun vippakonstin, niin mielellani kuulisin!

Sain tanaan myos verikokeiden tulokset. Testosteroni tosin mitataan viela jossain toisessa laboratoriossa.

Nyt sitten vain odotellaan soittoa gynekologilta. 

Asiat edistyvät

Nousin ylos 6.30 - ja 7.30 oltiin jo sairaalalla jonottamassa verikokeisiin. Valissa tuli tapeltua kahvikoneen kanssa ja matkalla mietin mielikuvaa siita, etta en saa ollenkaan kahvia tana aamuna. Ei hyva. No, mina koti-insinoori sen sitten korjasin, silla aikaa kun mies googletti ohjetta. Hehe.

Sairaalalla olin tosi iloinen, etta ymmarsin lahes kaiken mita sanottiin. Valilla tuntuu, ettei tata kielta opi koskaan. Toisaalta ymmartaa, etta se vain yksinkertaisesti vie aikaa - enka taida olla niin aktiivinen opiskelija kuin voisin olla.

Nyt sitten vain odotellaan tuloksia ja odotellaan, etta paasee jututtamaan gynekologia tasta tarkeasta asiasta.

Palmito hospital.

Menkat nayttaisivat jaavan lyhyeksi. Alkaessaan vuoto oli erittain niukkaa, eilen runsasta ja tanaan taas niukempaa. Tama taitaa olla ihan normaalia, koska mulla on aina ollut aika niukat kuukautiset.

Paitsi kesalla kerran vuoto kesti seitseman paivaa. Kyse saattoi olla aikaisesta keskenmenosta, koska se alkoi kivuilla, oli runsasta, sita ennen oli kaikenmaailman oireita ja hailakan haamunkin testasin. Muuten kipuja ei ole lainkaan, mutta tuolloin ennen kesaa ja aikana niita kipuja riitti. Oli vihlontaa, repaisyja...

Samapa tuo enaa. :)

Adjöö.

Olen yrittanyt tassa loytaa itselleni hyvia meikkituotteita. Koska tarvitsen meikkipohjan ja suorastaan vihaan meikkivoiteita, niin meikkipuuteri on toivottavasti nappivalinta. Lisaksi tarvitsen peitevarin. Siina kallistun varmaan tuonne luonnonkosmetiikan puolelle. En halua tehda mitaan turhia ostoksia ja koska ihoni on vahintaan vaativa. Niin - tama on kerrassaan oma operaationsa. 

Tuotteen valintaan vaikuttaa myos se, etta merkki ei tue elaintestausta. Elaimilla testaavia yhtioita on vielakin todella paljon.

Rähinää naapurissa

Menee niin hermot meidan ylakerran naapureihin. Sinne ilmeisesti muutti joku uusi tyyppi tai pariskunta, koska melu alkoi loppukesalla. Nyt siella siis pidetaan bileita keskella viikkoa ja viikonloppuna poikkeuksetta. Puhutaan ja huudetaan niin lujaa, etta kuuluu selvasti tanne. Valilla ne ovat takapihalla ja huutavat siella.

Tassa valissa on hyva huomauttaa, etta asutaan neljannessa kerroksessa.

Tekno soi ja pariskunta riitelee. Pitkin viikkoa ne ilmeisesti muuttavat huonekalujen paikkaa koska kuuluu esineiden siirtelyn aania. Alakaytavassa haisee joskus kannabis.

Eilisten irkkubileiden seuraksena:

Oon niin monta kertaa miettinyt paani sisalla, etta kohta menen huutamaan sinne apinanraivolla. Jos meilla olisi vauva.. En halua edes ajatella. Silti, mun itsesuojeluvaistoni sanoo talla kertaa, etta ala tee typeryyksia. 

Koska taalla Ranskassa ensimmaista kertaa koen ihmisia uhkana isommassa mittakaavassa. Taalla liikkuu jonkun verran huumeita ja sen vaikutuksen alla olevat ihmiset ovat pelottavia ihan syysta. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun joku on huutanut peraan kadulla. 

Olen kohtuu urhea ihminen ja mulla on vahva temperamentti, enka edes Lontoossa tuntenut oloani uhatuksi kun vain kerran idassa - mutta silti, taalla tilanne on aivan toinen. Oon ensiksi yrittanyt selitella tata tunnetta ahdistuksellani, mutta Mies vahvisti, etta se on tama kaupunki, joka stressaa hantakin. 

Ahdistaa miehet, jotka kulkevat porukoissa ja tuijottavat hapeilematta. Ahdistaa miehet, jotka istuvat autossa ja tervehtivat kohdalla. Ahdistaa ihmiset, jotka kulkevat hitaasti kadet taskuissa. Ahdistaa, etta kaikki ihmiset epailevat toisiaan ja ovat pelokkaita hymyilemaan, koska silla voi olla seurauksia. Ahdistaa, etta lahi Lidlissa kayvat kaikki syrjaytyneet, jotka tuijottavat ja tulevat iholle (Mies ei edes haluaisi paastaa minua yksin sinne). 

Kerran kun kavelimme Lidlista kotiin torstai iltana, valissa olevassa puiston nurkalla, joku mies pissasi siina - sitten mies vahan matkan paassa koiran kanssa huusi peraan. Kuulemma jotain, etta tuijotamme hanta. Tuli siina kiire kavellessa. 

Taalla on alueita, joita kannattaa valttaa - ja me emme edes asu sellaisella.

Pakko paasta pois. 

Niin kavin mina laittamassa lapun oveen, etta kuka maksaa taman? Ja kiitos melusta. Oli pakko. 

Sitten muihin asioihin.

Menkat alkoivat ajallaan, huomenna verikokeisiin. 

Ranskan syksy

Otin kuvia lempi paikoistani tassa lahistolla. Myonnan, etta olen nahnyt paikan pelkastaan harmaana ja beigen kyllastamana. Ensimmaista kertaa kiinnitin kunnolla huomiota vareihin ja yksityiskohtiin.

Taalla on paljon vanhoja rakennuksia ja elementteja, kartanoita portteineen, entisia maalaistaloja, muureja...

Hylattyja taloja ja liiketiloja, joissa on naulattu ikkunat umpeen. Joku niitakin ilmeisesti haluaa kunnostaa, koska tama allakin oleva talo on myyty.

Muuri talon suojaksi kelpaisi minullekkin.

Alla on hyva esimerkki siita, kuinka "leveita" kadut taalla paikoitellen ovat. Jos koirien kanssa on jo vaikeuksia (tai vain nousee savu paasta koska allekirjoittanut tykkaa tilasta) niin miettikaapa vaunut siihen soppaan jatkoksi. Tai alkaa miettiko - johan se alkaa tuskattuttamaan. Nauttikaa vaan niista autotien levyisista kaduista Suomessa. Hehe.

Taidan vain hankkia kyparan - tai suojapanssarin itse kullekin ja jatkan kavelemista puoliksi autotiella, niinkuin tahankin mennessa. Meidan onneksi ne hullut autoilijat ovat Pariisissa. 

Lempikatuni on tama, joka on taynna erivarisia taloja. Tuo turkoosi ikkunaluukkuinen on ihan lempparini. Juuri jotain tuollaista kelpaisi tulevaisuudessa.

Toistaiseksi pysytaan vain vuokralla kun ei ole varmaa ollaanko taalla seudulla, tai edes tassa maassa, kuinka pitkaan Varmasti ainakin viela vuosi eteenpain.

The Dog Walk - kodittomien koirien puolesta

Ralph Lauren kampanjoi hyvan asian puolesta.

Syksyn 2013 mallistossa mallin paikan ottavat tarhalta adoptoidut koirat. Kampanjan on tarkoitus edistaa kodittomien koirien asiaa. Ranskassa ostettujen tuotteiden hinnasta 10% lahjoitetaan Ranskan Société Protectrice des Animaux, SPA:lle.

Tasta mallistosta minakin voisin tuotteen ostaa, koska asia on itselleni tarkea. Toinen koiristamme on adoptoitu SPA:lta. Asiasta aion kirjoittaa oman postauksensa.

Choupie, 3 kk. Adoptoitu Hermeray, Pariisi

Ranskassa hylattyja, kodittomia koiria, kissoja ja myos muita elaimia on paljon. Tarhoilta loytyy koiria niin sekarotuisia, etta rotukoiria. Ilman papereita tai niiden kanssa.
Rodusta ja papereista viis - jokaisella tulisi olla mahdollisuus uuteen elamaan. 
Ikava kylla jotkut koirat joutuvat odottamaan tarhalla omaa ihmistaan jopa 8-vuotta, eika sita koskaan valttamatta loydy. 

Ulane, 10 vuotta, 7 vuotta tarhalla.Odottaa vielakin omaa ihmistaan tarha La Roche sur Yonissa, Vendéessa.

Facebookissa ilmoitetaan koirista joilla on viikko, 3 paivaa, yksi paiva aikaa ennenkuin ne lopetetaan jos kotia tai sijaiskotia ei loydy, tai mikaan tarha ei voi ottaa tiloihinsa.

Monet ihmiset yrittavat auttaa, levittavat sanaa, tyoskentevat naiden elainten kanssa ja niiden puolesta. Valilla he epaonnistuvat, menettavat ehka toivonsa - mutta onnistumistarinat auttavat heita jaksamaan.

Kun taas yksi koira on saanut, toivottovasti koko loppuelaman kodin. 

Kun taas yhdella on aihetta heiluttaa hantaansa. 

Cassandre, 6 vuotta. Odottaa adoptoimista tarha Gerhard Cramerissa, Arryssa.

Sen verran viela sanon, etta koiratarhalle meno on aivan kamalaa - ei siksi, etta elaimilla olisi siella huonot oltavat, vaikka ei se kotia voita. Kylla niista huolta pidetaan, mutta niilta puuttuu se oma ihminen. Niille on vain rajattu aika paivassa ja se aika tarvitsee jakaa muiden kanssa.

Brasco, ?, kuva otettu uudessa kodissa. Adoptoitu tarha Corniquelista, Quimperista.

Kuvittele, etta kaikki tarhalla olevat koirat huutavat ja painautuvat hakkiensa etuosaan kiinni kun astut sisaan portista valitsemaan omaasi - ellet jo tieda keta olet tullut hakemaan. Silmaparit tuijottavat sinua, odottavat ottamaan ulos hakeistaan. Jotkut eivat ehka vaivaudukaan koska ovat luovuttaneet toivonsa - ei se minua tullut katsomaan.

Se naky porautui ikuisesti mieleen.

Ralph Lauren -The Dog Walk