Pienta ei huolet paina.
Kasvojen kuumotusta on taas vaihteeksi tullut kolme iltaa. Joka kerta sen iskiessa, vaivun masentuneeseen mielentilaan ja se saa epailemaan koko tulevaisuutta.
Eilen illalla jopa sanoin miehelle, etta: "En halua miettia enaa vauva-asioita, silla ei me voida vauvaa laittaa aluille, ennen kuin tama on selvinnyt - jos koskaan. En pysty tahan." Aina se tulee takaisin. Aina saa miettimaan, etta mita talla kertaa tein vaarin. Mita sellaista soin, joka laukaisi taman. Jos se ei ole ruoasta kiinni niin mika helvetti mua vaivaa. Mistaan testeista ei loydy mitaan.
Yritan pitaa mieleni kiinni projekteissa, jotta paa ei tayttyisi pelkasta pakkomielteesta tahan kasvojen tilaan. Tai vauvasta - mutta kun sekin on kiinni tasta.
Taas on itkut tasta itketty - ehka ei ikina.
Sinista ja lainattua kaverin haista. Laitoin joulun kunniaksi taman kankaanpalan poydalle. Ajattelin laittaa paalle alustan kynttiloille ja ehka jotain pikkukoristeita. Ollaan myos yritetty loytaa jotain isoa puu/kuusi valokoristetta vahan joulutunnelmaa tuomaan.
Aloitin tanaan (kp16) toisen kierroksen Duphastonia eli Teroluttia. Tervetuloa lisa finnit ja rasvainen paanahka. Ei ole kylla ihan lempilaaketta tama.
"Valeraskaus" oireet vain vaivaa. Kuvottava olo ja maha kremppaa. (Turvotus tosin voi olla kylla ihan puhtaasti ruokavaliolla aiheutettua, niin on pielessa - silmapusseista sen huomaa.) Pitkasta aikaa repaisyja ja valkkaria normaalia enemman.
Pieleen meni, mutta tulipahan tehtya.
Juttelin Miehen mummun kanssa puhelimessa vahan aikaa, silla han aina haluaa kuulla minuakin, ihana Mamie. <3 Sanoi sitten, etta mulla on jo hyva aksentti. Jotain hyvaa tahankin viikonloppuun. Hyvaa on myos raittiissa ilmassa reippailu (ja kannissa olevien ihmisten bongailu sunnuntaina) ja What to Expect When You're Expecting-elokuva. Ylikaytetyt aivot narikkaan. Itse olen nahnyt aikaisemmin, mutta mies ei.
Katsellaan nimittain melkein pelkastaan vauva aiheisia elokuvia. Great Gatsby on saanut jo odottaa tovin vuoroaan.
No comments:
Post a Comment